Annikki Nissinen selvittää murhan

Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan (2012)

Lainasin tämän kirjan, koska kansikuva oli niin koominen ja takakansiteksti lupasi mielenkiintoisen tarinan. Forsmanin esikoisteos oli todellakin erilainen luettava.

Vuodesta 2012 ollaan tietoteknisesti ja yhteiskunnallisesti edistytty eteenpäin, joten ajankuva oli menneisyyttä. Toinen päähenkilö Annikki tuntui olevan mieluummin yli 75-vuotias kuin työelämässä mukana oleva keski-ikäinen. Teoksessa on muka lämminhenkistä huumoria, mutta minusta ihmiset olivat lähinnä ilkeitä ja/tai todella yksinkertaisia. 

Kirjassa ihmisistä tehdään tarkkoja havaintoja ja työelämää etenkin maahanmuuttajan näkökulmasta tarkastellaan osuvasti. Itselleni jäi kirjasta hajanaisia, irrallisia mietteitä sieltä täältä, mutta juonikuviot eivät oikein auenneet. Kirjailijan tyyli oli poukkoileva ja töksähtelevä; olisikohan tekstiä jouduttu tiivistämään? Sanottavaa tuntui olevan, mutta muoto ei ehkä ollut oikea. Toisaalta, jos Annikki Nissisen seikkailut olisivat jatkuneet, tyyli olisi hioutunut ja siihen olisi tottunut.

Lisätietoja:

https://www.kirjasampo.fi/

http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2012/02/tiina-forsman-annikki-nissinen.html 

Naistenkutsut

Outi Pakkanen: Naistenkutsut (2020)

Outi Pakkasen (s. 1946) Naistenkutsut oli helppolukuinen: tutut juonikuviot ja ilahduttavan iso fonttikoko tekstissä. Pakkanen keskittyy ihmissuhteisiin, kuten hänellä on tapana. Tässä kirjassa somevaikuttaja, influensseri Maxia ympäröi naisten lauma, vähintään viisi - kuusi naista, joita voisi epäillä rikoksesta. 

Anna Laine vain vilahtaa kirjan sivuilla. Hänet on korvannut toimittaja Manna Mela, joka on esiintynyt aiemminkin Pakkasen teoksissa.

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/naistenkutsut/

Kuunpäivän kirjeet

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet (2020)

Luin Itärannan (s. 1976) tuoreimman romaanin jo aikaa sitten. Tunnelma romaanissa oli unenomainen, kuten kirjailijan aikaisemmissakin teoksissa. Myös valvovat viranomaiset ja tarkat käyttäytymissäännöt, tai vapauden puute, olivat läsnä. Uutta oli se, että romaanin tapahtumat sijoittuivat avaruuteen, mistä johtuen unenomaisuus hieman hälveni ja painajaismaiset tulevaisuudenkuvat tulivat tilalle. 

Henkilöiden nimet olivat vähän liian kirjaimellisia ja osoittelevia. En muista, että näin olisi ollut Teemestarin kirjassa (2012) tai Kudottujen kujien kaupungissa (2015). Suomalaista lukijaa päähenkilön Lumi Salon nimi tietysti lämmittää.

Lisätietoja:

http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2020-syksy/kuunp%C3%A4iv%C3%A4n-kirjeet.html

Siniviittainen nainen

Elly Griffiths: Siniviittainen nainen (2020)

Arkeologiaa ja rikoksia tuttuun tapaan tarjoaa Griffithsin 8. Ruth Galloway -mysteeri. Nyt pääpaino on kuitenkin nykyisyydessä, uskonnossa ja pääsiäisessä eikä Ruth törmää rikoksiin kaivaustensa yhteydessä. Koska tarina kulkee etupäässä nykyisyydessä, henkilöhahmojen välisiä suhteita selvitellään enemmän. 

Draamapainotteisuus on minusta ok, mutta välillä tuntui, että ruumiita tehtaillaan juonenkäänteiden vuoksi. Rikosten motiivit jäivät hieman epäselviksi, kun rikosjuonen loppuratkaisua kursittiin pikaisesti kasaan kirjan lopussa.

Lisätietoja:

https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/siniviittainen-nainen/9789520415624 

Ruska

Christian Rönnbacka: Ruska (2020)

Kahdeksas Antti Hautalehto -dekkari on syksyinen ja ajoittain syvämietteinen. Pidin lukemastani, vaikka ajoittain henkilöhahmot tunutuivat stereotyyppisiltä. Pääsin syyllisestä selville aiemmin kuin Hautalehto. Luin kirjan nopeasti, enkä olisi malttanut mennä nukkumaan ennen viimeisiä 80 sivua. Toimintaa, veristä sellaista, oli tarjolla yllinkyllin. 

Lisätietoja:

https://www.bazarkustannus.fi/kirja/ruska-2/

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.1168589 

Taloustieteen oppikirja

Matti Pohjola: Taloustieteen oppikirja (2019)

Matti Pohjolan Taloustieteen oppikirja on jo 14. uudistettu painos Sanoma Pro:lta. Kirjaa käytetään yliopistoissa perusoppikirjana, minkä vuoksi sitä ei voi suositella ensimmäiseksi kirjaksi taloustieteen maailmaan perehtymiseen. Kirjan lukeminen kannesta kanteen on sangen uuvuttavaa, koska kirja on mustavalkoinen ja tiheätekstinen, ehkä koneelta luettavaksi tarkoitettu. Kaaviot ja kaavat on upotettu tiiviin tekstin sekaan. Aihe on mielenkiintoinen, mutta ei minulle takakannessa luvatun "pelkistetty ja ymmärrettävä". Oma ajatteluni hukkuu yksityiskohtien paljouteen; ehkä pitiäsi olla jonkinlainen kokonaiskuva aiheesta ennen teoksen lukemista?

Taloustieteen oppikirja on hakuteoksena erinomainen. Siinä on sanasto ja hakemisto kirjan lopussa. 

Lisätietoja: 

https://blogi.eoppimispalvelut.fi/liikeakatemia/2014/12/05/taloustieteen-oppikirja-matti-pohjola/ 

https://tuotteet.sanomapro.fi/bu589043-taloustieteen-oppikirja.html

Kansalainen ja talous

Timo Lindholm, Pauli Aarola, Kimmo Jalonen ja Sirkka Kauppinen: Kansalainen ja talous (2014)

Lainasin lukion taloustiedon oppikirjan, koska koin tarvetta päivittää talousosaamistani rahoitusmarkkinoiden ja taloustieteen perusteiden osalta. Kirja on selkeä ja siinä on riittävästi esimerkkejä ainakin aikuiselle lukijalle. 

Lukemani oppikirja oli 9. painos oppikirjasta, joka ilmeisesti on alunperin julkaistu vuonna 2007 tai aiemmin. Kirjan ikä näkyi kuvituksessa! Kuinka nostalgista verrattuna tähän päivään. 

Lisätietoja: 

7. painoksen kansikuva vuodelta 2012 https://www.booky.fi/tuote/kansalainen_ja_talous/9789513756420 

 

Kaikki koodaa

Maria von Kügelgen ja Vlada Laukkonen: Kaikki koodaa. Päivitä itsesi - Käytännön opas ajankohtaisiin digitaitoihin (2020)

 

Varasin uutuusteoksen kirjastosta ja sain sen kahden viikon lainaan. Selailin teoksen läpi, koska minulla ei ollut aikaa lukea sitä sanasta sanaan. Mielestäni teos sopii parhaiten hakuteokseksi eikä lue läpi -teokseksi. Kirja jakautuu kolmeen osaan, jotka ovat loogisia, mutta osien sisällä olevia pienempiä otsikoita ja osia on niin paljon, että ajatus hukkui ainakin minulta. 

 

Mielestäni parasta antia kirjassa olivat uratarinat: parin miehen ja lukuisten naisten kertomukset siitä, kuinka heistä tuli IT-alan ammattilaisia. Sattuma näyttää olevan yhdistävä tekijä tarinoissa; jo pienellä osaamisella ja kokemuksella voi päästä alkuun. 

 

Kirjan alaotsikkoa lukiessa tuli uupumus. Tämä kaikkiko olisi hallittava ajankohtaisten digitaitojen nimissä? Olen opiskellut tietotekniikan perusteita, Java-ohjelmointia ja Web-ohjelmointia sekä tekoälyn tulevaisuutta, joten kirjan sisältö oli kohtuullisesti hallussa. Kirjassa Array oli suomennettu taulukoksi, mikä särähti hieman korvaani. Itselleni Array on pikemminkin lista, johon voi lisätä aina uuden tietoyksikön indeksijonon uuteen indeksiin. Taulukko on samankaltainen, mutta sen koko määräytyy luotaessa, ja taulukko voi olla moniulotteinen, kun Array on yksinkertainen. Taidan olla Java-keskeinen?

 

Lisätietoja: 

 

https://kauppa.intokustannus.fi/kirja/kaikki-koodaa-paivita-itsesi-kaytannon-opas-ajankohtaisiin-digitaitoihin/

https://www.itewiki.fi/blog/2020/09/kaikki-koodaa-uutuuskirja-opastaa-digitaitoihin-tallaisen-kirjan-olisimme-itse-halunneet-lukea-oman-matkamme-alussa/ 

Jälkikaiku

 Leena Lehtolainen: Jälkikaiku (2020)

Unohtui mainita, että luin Leena Lehtolaisen (s. 1964) tuoreimman, 15. Maria Kallio -dekkarin loppuun tällä viikolla. Raskaita ja jo aiemmista teoksista tuttuja teemoja oli luettavissa paljon. En muista, mihin Kallion privaattielämän kuvaus loppui sarjan edellisessä osassa. Hänen lapsensa aikuistuvat ja kissansa ikääntyvät. Lähimmät työkaverit ovat neljännesvuosisadan takaa.

Jälkikaiku-teos on tässä päivässä ja poliisityössä kiinni: maalittaminen, somehyökkäykset, maahanmuuttajat ja nuoriso joitain yksityiskohtia mainitakseni. Vanhempi-lapsi-suhteet ovat merkityksellisiä, ja niitä tarkastellaan etenkin vanhempien näkökulmasta.

Lisätietoja:

https://www.tammi.fi/kirja/leena-lehtolainen/jalkikaiku/9789520412586

https://seura.fi/viihde/julkkikset/kirjailija-leena-lehtolainen-punkkari/ 

Helmimies

Outi Pakkanen: Helmimies (2019)

Outi Pakkasen uusinta dekkaria/jännityskirjaa mainostetaan uutena Anna Laine -dekkarina, vaikka Anna Laineen elämä vain sattumalta kulkee rinnakkain kirjan dekkarijuonen kanssa. Viimeisimmät Pakkasen teokset ovat pikemminkin olleet Helsinki-dekkareita. Toki on mukava kuulla, mitä Anna Laineelle kuuluu, mutta rikostutkmuksista näyttäisi vastaavan tätä nykyä Tanja Ström.

Helmimies oli mielenkiintoinen luettava, vaikka itse (pää)rikos olikin ennalta-arvattava. Lukiessa Pakkasen oma ääni tuppasi puskemaan ueammankin henkilöhahmon läpi. Olen jo siedättynyt tälle, ja jatkoin vain lukemista. 

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/helmimies/

https://areena.yle.fi/audio/1-50266172 

http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=PakkanenOuti

Kaikenkirjavaa karjaa

 Alexander McCall Smith: Kaikenkirjavaa karjaa (2020)

Tämä 19. Mma Ramotswe tutkii -sarjan osa oli tuttua McCall Smithiä. Kirjassa keskityttiin poikkeuksellisesti vain yhteen tutkimukseen ja kunnallispolitiikkaan koukeroihin.Tässä osassa Botswanan rikkaiden ja köyhien välillä on ylipääsemätön kuilu. Alun toivottomuuden jälkeen lopussa on hitunen toivoa, kaikenkirjavaa karjaa.

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/kaikenkirjavaa-karjaa/

Aavekentät

Elly Griffiths: Aavekentät (2020)

Ruth Galloway -mysteerit ovat ehtineet seitsemänteen osaan. Alkuteos The Ghost Fields ilmestyi jo vuonna 2015, joten julkaisemattomia suomennoksia löytyy lukijoiden iloksi. Siniviittainen nainen ilmestyy vielä tämän vuoden puolella.

Toisen maailmansodan loppupuolen tapahtumat ovat argeologi Gallowayn ja poliisi Nelsonin mielenkiinnon kohteina. Kirjassa seurataan myös nykypäivän suhdekuvioiden kehittymistä. Tähän kirjaan ja maailmaan on turvallista uppoutua, kun tietää mitä on luvassa. Välillä murhat, väkivalta ja ihmismielen hulluus tosin ahdistavat. Niiden vastapainoksi teoksessa on arjen kuvausta ja rutiineja.

Lisätietoja:

https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/aavekentat/9789520412364

Helmen sisar

Lucinda Riley: Helmen sisar (2019)

Seitsemän sisarta sarjan viides osa Helmen sisar kertoo CeCen tarinan. Aiemmista osista sain sen kuvan, että viides sisar olisi käytännöllinen ja järkevä; hänen taiteellinen puolensa ihmetytti minua. Kirjassa päädytään Skotlannista Australiaan ja Lontoosta Thaimaahan, mikä oli mielenkiintoista.

CeCen käyttäytyminen on minusta epäuskottavaa ja käyttäytymisen takana olevat syyt hatarat. Ehkä se, että pidin sarjan edellisestä osasta, himmensi tätä teosta. Helmen sisaren kamppailu itsensä kanssa ei jaksanut kiinnostaa, kun edellisessä osassa oli samanlaisia tunnelmia.

Lisätietoa:

https://www.bazarkustannus.fi/kirja/helmen-sisar/

https://kirsinbookclub.com/2019/11/lucinda-riley-seitseman-sisarta-sarja/

Äänisen aallot

Metropoliitta Panteleimon: Äänisen aallot (2019)

Koskijärvi-dekkarisarjan 7. osa on nopeasti luettu. Kuten kirjailijalla on tapana, syyt tapahtuneeseen rikokseen ovat kaukana eletyssä elämässä. Nyt palataan Äänislinnan/Petroskoin tapahtumiin jatkosodan aikana 1944.

Pidän vanhahtavasta tyylistä. Hauskalta tuntuu, että 50-60-luvuilla 50 vuotta täyttävä oli jo ns. vanha ihminen. Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka vanhoja ovat Elisabet Urhonen ja Impi Kyyhkyläinen, jotka yhdessä ratkovat rikoksia itäsuomalaisessa pikkukaupungissa.

Lisätietoja:

https://www.myllylahti.fi/kirjat/rikos-ja-jannitys/%C3%A4%C3%A4nisen-aallot-detail

http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=Syksy2019#Metropoliitta%20Panteleimon

Varjon sisar

Lucinda Riley: Varjon sisar: Tähden tarina (2019)

Seitsemän sisaren tarinan kolmas osa kertoo Tähdestä, joka jää sisarensa CeCen varjoon ja uhrautuu muiden tarpeiden mukaisesti. Pidin tästä kirjasta enemmän kuin aiemmista kahdesta, koska tässä tarinassa ollaan 1900-luvun alun Englannissa ja vuoden 2007 Lontoossa. Kirjassa on paljon kirjallisuudesta ja enemmän minulle historiasta tuttuja henkilöitä kuin aiemmissa osissa.

On mielenkiintoista, miten CeCen tarina jatkuu Tähden tarinasta. Sivumäärällisesti kirjat ovat laajoja, mutta kiinnostavasta aiheesta lukee mielellään.

Lisätietoja:

https://www.bazarkustannus.fi/kirja/varjon-sisar/

Pukija

Enni Mustonen: Pukija (2020)

Jätin Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan edellisen osan, Sotaleski (2019), lukematta ja hyppäsin suoraan 1950-luvulle sarjan 8. osassa. Minulla oli varaus kirjasta, mutta lainasin sen pikalainaan. Ida Erikssonin tyttärentytär Viena on aluksi au pairina Skotlannissa ja sitten töissä elokuvastudiolla Suomessa. Olympialaisista ei kirjassa juuri kerrota, mutta Miss Universum -kisaa ja Armi Kuuselaa seurataan läheltä.

Ei hirveästi haitannut, että jätin yhden osan välistä lukematta. Pidin Pukijasta, ja minulla on aavistus, mihin suuntaan tarina kulkee seuraavassa osassa. Enni Mustonen (Kirsti Manninen, s. 1952) on käsittääkseni jatkamassa tarinaa eteenpäin. Mitä lähemmäs nykypäivää tarinassa tullaan, sitä enemmän on tuttua historiaa luettavaksi.

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/pukija/

https://otava.fi/kirjailijat/enni-mustonen/

Hanki elämä, Rachel Riley

Joanna Nadin: Hanki elämä & Haku päällä, Rachel Riley (2014)

Luin tämän nuorten kirjan kuukausia sitten. Joanna Nadin (s. 1970) kirjoittaa 13-vuotiaan Racheln päiväkirjaa aina yhden vuoden per kirja. Kolmannessa osassa Rakkaus odottaa, Rachel Riley päähenkilö täyttää 16 vuotta.

Kirja on jännästi vanhahtava, koska alkuperäisteokset ovat vuodelta 2009. Silti tekstissä mainitaan tänäkin päivänä tuttuja asioita. Minusta kirjailija on kuvannut omaa lapsuuttaan englantilaisessa pikkukylässä nykypäivän maustein. En sanoisi teosta hervottoman hauskaksi, mutta ihan viihdyttävää luettavaa se oli. Lainasin kirjastosta kolmannen osan vain nähdäkseni, jatkuuko päiväkirjamalli myös siinä. Sarja on edennyt seitsemänteen, ilmeisesti viimeiseen, osaan vuonna 2016.

Lisätietoja:

https://www.gummerus.fi/fi/kirjailija/joanna-nadin/102/

Taidevandalismi

Ines Lukkanen: Taidevandalismi (2018)

Huumorihyllystä löytyi Lukkasen Taidevandalismi-kirja, joka nauratti sopivasti ja oli kevyttä luettavaa. Vanhoihin, pääosin tummiin, taideteoksiin ympätyt nykykieliset puhekuplat olivat osuvia sisällöltään. Eniten minua nauratti lapsille annetut nimet, kuten Mielikkimeirami tai Ridge-Kaaleppi, sekä kaljakellunta-Seija.

Huumoripläjäykset oli jaettu yhdeksään teemaan, mikä helpotti lukemista. Kirjan lopusta löytyi vandalisoitujen taidetosten luettelo. Jos pidät Facebookin Taidevandalismi-päivityksistä, pidät myös kirjasta.

Lisätietoja:

https://www.facebook.com/taidevandalismi/

Jäävuonon ruusu

Johanna Valkama: Jäävuonon ruusu (2019)

Johanna Valkaman (s. 1982) Metsän ja meren suku -sarja on edennyt neljänteen osaan Jäävuonon ruusu (2019). Kuten edellisessäkin osassa, tässä teoksessa lähdetään kaukomaille purjehtien. Erik Punaisen tytär Freydis on isänsä kaltainen ja minulle hieman vaikeasti samaistuttava päähenkilö. Lopussa Freydis kutenkin löytää sen mitä etsi, joten tarinalla on onnellinen loppu.

Historiallisesti mielenkiintoista ja viihdyttävää luettavaa!

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/jaavuonon-ruusu/

https://www.facebook.com/ItamerenAuri/videos/2234840253398086/

Elämä elämältä

Kate Atkinson: Elämä elämältä (2104)

Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Life after life) on lukudiblomikirja, jonka lainasin, koska pidän Atkinsonin Jackson Brodie -dekkarisarjasta. Kirjailijan tyylin tunnistaa ja samannimisiä ja -tyylisiä henkilöhahmoja vilisee romaanissa kuten dekkareissakin.

Elämä elämältä on luokiteltu sotaromaaniksikin ja siinä on liikaa Toista mailmansotaa makuuni. Puolenvälin jälkeen olisi voinut hypätä tekstin loppuun. Teoksen idea on mainio ja ajatuksia herättävä, mutta ehkä 595 sivua on liikaa? Historia - ilman sotia - kiinnosti minua ja ihmisen valinnat sekä niiden seuraukset.

Lisätietoja: 

https://kustantamo.sets.fi/kirja/elama-elamalta/

https://www.kirjasampo.fi/fi/

Ensimmäinen nainen

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen (2019)

Johanna Venhon (s. 1971) neljäs teos Ensimmäinen nainen (2019) oli kaunokirjaillisuuden Finlandia-ehdokkaana. Teos kertoo jotain Sylvi Kekkosesta ja kahdesta muusta naisesta sekä presidentti Urho Kekkosen lähipiiristä. Lapsena luulin, ettei Kekkosella ole vaimoa tai perhettä, koska silloin Sylvi Kekkonen (1900 -1974) oli jo kuollut. Vanhemmiltani kuulin, että Sylvi oli  ollut sairalloinen ja syrjäänvetäytyvä, eikä siksi edustanut miehensä rinnalla. Hänen kirjallinen uransa tuli myöhemmin yllätyksenä minulle ja olen halunnut tutustua häneen lähemmin.

Venhon romaanin perusteella Sylvi oli yksinäinen, mutta yksin viihtyvä. Itsensä muille uhrannut ihminen, joka kärsi ensimmäisen naisen roolissaan. Sylvi Kekkosen muotokuva ei auennut minulle, vaan herätti lisää kysymyksiä. Hänen mökillä viettämäänsä aikaan saatoin samaistua ja nauttia elokuusta tammikuun keskellä.

Lisätietoja:

https://www.wsoy.fi/kirja/johanna-venho/ensimmainen-nainen/9789510435700

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kirjat/urhon-jokainen-lause-on-nuoli-ensimmainen-nainen-kuvaa-luovuutensa-ja-seksuaalisuutensa-kanssa-tuskailevaa-sylvi-kekkosta/

https://kirjasaatio.fi/files/output/42961/finlandia-2019_venho_tiedote.pdf

Olemmeko sukua?

Alexander McCall Smith: Olemmeko sukua? (2019)

Mma Ramotswe tutkii -sarja sen kun jatkuu. Tekstissä alkaa näkyä kirjoittajan ikääntyminen (s. 1948) ja haikailu menneeseen yhä selvemmin. Tässä osassa etsivätoimisto ei saa virallista toimeksiantoa, vaan ryhtyy itse tutkimaan outoa irtisanomista. Tutkimukset johtavat sivujuoneen, joka on ainakin eräiden lukijoiden mielestä epäuskottava. Mielenkiintoista nähdä, kuinka juonikuvio kehittyy seuraavassa kirjassa.

Kirjasarja on mukavaa luettavaa, jos sitä ei ota kirjaimellisesti.

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/olemmeko-sukua/

Majakka

Christian Rönnbacka: Majakka (2019)

Rönnbackan (s. 1969) Antti Hautalehdo -sarja jatkuu saaristotunnelmissa. Söderskärin majakalle järjestetään todellisuudessakin risteilyjä (http://www.soderskar.fi/). Luin kirjan nopeasti, koska sarjan edellinen osa oli niin hyvin muistissa. Mielestäni parempi kuin edellinen osa Tuonen korppi (2017).

Lisätietoja:

http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=RonnbackaChristian#Majakka

Liian kirkas taivas

Kate Atkinson: Liian kirkas taivas (2019)

Atkinsonin (s. 1951) Jackson Brodie -sarja jatkuu tällä teoksella. Sain sen lyhyeeseen lainaan ja ehdin lukea vain 50 sivua. Alku oli tuttua Atkinsonia: yhteiskunnallisesti kantaaottavaa, humoristista ja perhesuhteita käsittelevää. Ahdistuin kuitenkin lyhyestä laina-ajasta ja palautin kirjan kirjastoon.

Paremmalla ajalla, kun on aikaa syventyä ja lukea...

Lisätietoja: 

https://kustantamo.sets.fi/kirja/liian-kirkas-taivas/

Kun jää pettää alta

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta (2017)

Suomessa paljon mainostettu ruotsalainen jännityskirjailija Camilla Greben (s. 1968) äpimurtoteos Kun jää pettää alta ei vetänyt, joten palautin kirjan lukematta sitä. Pitää kokeilla joku toinen kerta...

Lisätietoja:

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512403486/kun-jaa-pettaa-alta/

Jeeves and the Wedding Bells

Sebastian Faulks: Jeeves and the Wedding Bells (2013)

Lainasin kyseisen teoksen äänikirjana, koska siinä oli sama lukija kuin uudessa Hercule Poirot -äänikirjasarjassa (Nimikirjainmurhat suom.). P.G. Wudehouse ei ole minulle kirjailijana tuttu, mutta olen katsonut televisiosta Kyllä Jeeves hoitaa -sarjaa. Äänikirjassa ei aivan päästy samaan kohellukseen kuin televisio-ohjelmassa.

Lisätietoja:

https://www.audible.co.uk/pd/Jeeves-and-the-Wedding-Bells-Audiobook/B00FY415X8?source_code=M2M30DFT1Bk13108101801SX&gclid=EAIaIQobChMIrrLRt9L45gIVj-iaCh0FfQaoEAAYASAAEgImJfD_BwE

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyll%C3%A4_Jeeves_hoitaa