Tuija Lehtinen: Takaisin Sumulaaksoon (2018)
Takaisin Sumulaaksoon on jatkoa Sumulaakson kartano -romaanille (2017). Päätin lukea lainaamani jatko-osan nopeasti alta pois, että pääsen dekkarin äärelle. Nykyaikaan sijoittuvat viihderomaanit eivät ole lempilukemistani.
Takaisin Sumulaaksoon keskittyy sisaruksista vanhempaan, Siljaan, joka on viileä leidi. Kirjassa Siljan ympärillä pörrää miehiä enemmän kuin kädessä on sormia, mutta Silja pysyy Siljana. Siinä mielessä loppuratkaisu oli hivenen yllättävä, mutta samansuuntainen kuin edellisessä kirjassa Sumulaakson kartano. Hienoa, että naiset tekevät itsenäisiä ratkaisuja!
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/takaisin-sumulaaksoon/
https://otava.fi/kirjailijat/tuija-lehtinen/
perjantai 27. syyskuuta 2019
Sumulaakson kartano
Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano (2017)
Tuija Lehtisen (s. 1954) Sumulaakson kartano lupaili minulle kepeää kartanoromantiikkaa, joka jäi vaisuksi. Sisarukset Silja ja Elsa ovat Sumulaakson kartanon tyttäriä, jotka mieluiten olisivat missä tahansa muualla kuin sukukartanolla. Tässä ensimmäisessä osassa sisaruksista nuorempi Elsa on minäkertojana. Elsa on vaihtelunhaluinen, villi ja estoton bailaaja, jonka ympärillä miehet pyörivät. Parasta kirjassa lienee loppuratkaisu?
Kirja on aikuisten satu siitä, kun rahan puute ei ole ongelma. Rahan runsaus tuo sekin harmeja, muttei siinä määrin kuin sen puute. Sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet Sumulaaksossa ovat viileän laskelmoivia.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/sumulaakson-kartano-2/
https://otava.fi/kirjailijat/tuija-lehtinen/
Tuija Lehtisen (s. 1954) Sumulaakson kartano lupaili minulle kepeää kartanoromantiikkaa, joka jäi vaisuksi. Sisarukset Silja ja Elsa ovat Sumulaakson kartanon tyttäriä, jotka mieluiten olisivat missä tahansa muualla kuin sukukartanolla. Tässä ensimmäisessä osassa sisaruksista nuorempi Elsa on minäkertojana. Elsa on vaihtelunhaluinen, villi ja estoton bailaaja, jonka ympärillä miehet pyörivät. Parasta kirjassa lienee loppuratkaisu?
Kirja on aikuisten satu siitä, kun rahan puute ei ole ongelma. Rahan runsaus tuo sekin harmeja, muttei siinä määrin kuin sen puute. Sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet Sumulaaksossa ovat viileän laskelmoivia.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/sumulaakson-kartano-2/
https://otava.fi/kirjailijat/tuija-lehtinen/
tiistai 24. syyskuuta 2019
Januksen kivi
Elly Griffiths: Januksen kivi (2018)
Ruth Waren "teinidekkarin" jälkeen oli mukava palata "aikuisdekkarin" pariin. Januksen kivi jatkaa
Ruth Galloway -sarjaa, josta olen lukenut ensimmäisen osan Risteyskohdat (2017). Mielestäni Januksen kivi on vähintäänkin yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa. Rauhallinen Cosy Crime -tunnelma muuttuu lopussa Action Crime -tunnelmaksi, kuten ensimmäisessä osassa. Uskonnoilla on edelleen suuri asema tarinankulussa, mikä ei häiritse, koska kirjailijalla on suvaitsevainen ote henkilöhahmoihinsa.
Mukavaa, että sarja on edennyt jo viidenteen osaan eli lukemista riittää! Seuraavaksi Jyrkänteen reunalla (2018).
Lisätietoja:
tiistai 17. syyskuuta 2019
Synkän metsän siimeksessä
Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä (2017)
Luettuani Ruth Waren (s. 1977) neljännen suomennoksen Rouva Westaway on kuollut (2019) lainasin hänen esikoissuomennoksensa Synkän metsän siimeksessä (2017, alkuteos In a dark, dark wood 2015). Kyseisissä teoksissa on hyvin paljon samaa. Ne molemmat sijoittuvat syrjäiselle seudulle, jossa on rajattu määrä epäiltyjä. Henkilöhahmot ovat kaksikymppisiä, mutta muistelevat vuosien takaisia asioita eivätkä pääse niistä yli. Päähenkilönä on jollain tapaa outo nuori nainen, joka epäilee omaa terveyttään/syyllisyyttään.
Synkän metsän siimeksessä -teoksessa Nora on 26-vuotias rikoskirjailija, joka on henkisillä haavoilla kymmenen vuotta sitten tapahtuneen takia. Hän pakenee menneisyyttään ja nykyisyyttään juoksemalla. Lukiessa tunsin olevani liian vanha, että teiniromanssit ja muut nuorten asiat kiinnostaisivat riittävästi. Nuoremmalle lukijalle kirja on varmasti mieluisampi luettava.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/synkan-metsan-siimeksessa/
- huom! kirjoitusvirhe Rouva Westaway on kuollut -teoksessa
Luettuani Ruth Waren (s. 1977) neljännen suomennoksen Rouva Westaway on kuollut (2019) lainasin hänen esikoissuomennoksensa Synkän metsän siimeksessä (2017, alkuteos In a dark, dark wood 2015). Kyseisissä teoksissa on hyvin paljon samaa. Ne molemmat sijoittuvat syrjäiselle seudulle, jossa on rajattu määrä epäiltyjä. Henkilöhahmot ovat kaksikymppisiä, mutta muistelevat vuosien takaisia asioita eivätkä pääse niistä yli. Päähenkilönä on jollain tapaa outo nuori nainen, joka epäilee omaa terveyttään/syyllisyyttään.
Synkän metsän siimeksessä -teoksessa Nora on 26-vuotias rikoskirjailija, joka on henkisillä haavoilla kymmenen vuotta sitten tapahtuneen takia. Hän pakenee menneisyyttään ja nykyisyyttään juoksemalla. Lukiessa tunsin olevani liian vanha, että teiniromanssit ja muut nuorten asiat kiinnostaisivat riittävästi. Nuoremmalle lukijalle kirja on varmasti mieluisampi luettava.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/synkan-metsan-siimeksessa/
- huom! kirjoitusvirhe Rouva Westaway on kuollut -teoksessa
torstai 12. syyskuuta 2019
Pintti
Tommi Kinnunen: Pintti (2018)
Neljäntienristeyksen (2014) lukemisen jälkeen odottelin saavani Pintti-romaanin käsiini. Kun sen sitten sain, en päässyt lukemisen makuun. Kolmenpäivänromaaniksi nimetty teos oli tuttua Kinnusta, mutta tarina ei vienyt minua mennessään. Kirja jakautui kolmeen osaan, päivään, ja aikaskaala oli vajaa kaksi vuotta. Ensimmäisenä päivänä keskiössä oli sisaruksista Jussi, toisena Helmi ja viimeisenä Raili. 50-luvun alun elämä lasitehtaan liepeillä oli kurjaa, eikä se parantunut loppua kohti. Kinnuselle tutut vahvat naiset ja miehen muottiin huonosti sopivat miehet eivät vedonneet tällä kertaa minuun.
Loppukohtaus oli mystinen. Tulkitsin sen Jussin poismenoksi ja sisarten yksinjäämiseksi. Jotkut lukijat tulkitsivat Railin kuolleen lopussa ja toiset taas näkivät aikakauden vaihtuvan toiseksi.
Lisätietoja:
https://www.wsoy.fi/kirja/tommi-kinnunen/pintti/9789510434130
https://yle.fi/uutiset/3-10359534
https://kirsinbookclub.com/kirjat/tommi-kinnunen-pintti/
Neljäntienristeyksen (2014) lukemisen jälkeen odottelin saavani Pintti-romaanin käsiini. Kun sen sitten sain, en päässyt lukemisen makuun. Kolmenpäivänromaaniksi nimetty teos oli tuttua Kinnusta, mutta tarina ei vienyt minua mennessään. Kirja jakautui kolmeen osaan, päivään, ja aikaskaala oli vajaa kaksi vuotta. Ensimmäisenä päivänä keskiössä oli sisaruksista Jussi, toisena Helmi ja viimeisenä Raili. 50-luvun alun elämä lasitehtaan liepeillä oli kurjaa, eikä se parantunut loppua kohti. Kinnuselle tutut vahvat naiset ja miehen muottiin huonosti sopivat miehet eivät vedonneet tällä kertaa minuun.
Loppukohtaus oli mystinen. Tulkitsin sen Jussin poismenoksi ja sisarten yksinjäämiseksi. Jotkut lukijat tulkitsivat Railin kuolleen lopussa ja toiset taas näkivät aikakauden vaihtuvan toiseksi.
Lisätietoja:
https://www.wsoy.fi/kirja/tommi-kinnunen/pintti/9789510434130
https://yle.fi/uutiset/3-10359534
https://kirsinbookclub.com/kirjat/tommi-kinnunen-pintti/
Tilaa:
Kommentit (Atom)