Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus (2015)

Agatha Christie (1890-1974) ei esittelyjä kaipaa. Hänen Hercules Poirot -hahmonsa on tunnettu niin kirjojen kuin tv-sarjojen kautta. Hercule Poirot ja hyvimajan arvoitus (1954) on pienoisromaani, joka julkaistiin kirjana Englannissa vasta vuonna 2014. Kuolleen miehen huvimaja -romaani (1956, suom. 1975) on pidempi versio tästä kirjasta.

Olen nähnyt Hercule Poirot -sarjan televisiosta useampaan kertaan ja tämänkin teoksen juoni oli hyvin mielessä kirjaa lukiessa. Olen aiemmin lukenut Christien dekkareita ja muuta tuotantoa vanhempina suomennoksina, joten tämä kirja tuntui suoraviivaisemmalta ja helppolukuisemmalta. Yllätyin, kun Poirot ei ollutkaan niin itsekeskeinen ja hienosteleva kuin muistin. Kannen tekijä ja Christien tyttärenpoika kirjoittavat kirjailijasta ja hänen teoksistaan ennen varsinaisen tarinan alkua ja loppusanoissa on yhteenveto kirjaprosessista. Muutamassa Christien romaanissa esiintyvä dekkarikirjailija Ariadne Oliver muistuttaa kirjailijaa itseään, ja tässä teoksessa käsitellään paljon kirjailijan luomisprosessia, murhamysteerin syntyä. Kirja sopii luettavaksi kaikille Agatha Christien romaaneista pitäville ja hänestä henkilönä kiinnostuneille.

Lisätietoja:

https://www.wsoy.fi/kirja/agatha-christie/hercule-poirot-ja-huvimajan-arvoitus/9789510411179

http://www.kiiltomato.net/agatha-christie-hercule-poirot-ja-huvimajan-arvoitus/

http://www.ksml.fi/kulttuuri/Agatha-Christie-%E2%80%93-Hercule-Poirot-ja-huvimajan-arvoitus/367900

http://www.iltalehti.fi/viihde/2015061619874216_vi.shtml

Yksityisiä tragedioita

Tiina Lehikoinen: Yksityisiä tragedioita (2017)

Tiina Lehikoinen (s. 1982) on julkaissut runokokoelmia ennen Yksityisiä tragedioita-novellikokoelmaansa. Kirjailijan tausta näkyy tekstissä, joka on runollista, kuvailevaa ja yksityiskohtia korostavaa. Värit, mielenyhtymät, muistot, maut ja tuntemukset luovat yltäkylläisen maailman. Novellit eivät tehneet niin kipeää kuin pelkäsin, mutta ahdistivat, koska ne olivat niin totta; tällaista tapahtuu monelle, tällaista on monen arki. Saatoin samaistua varsin moneen tarinaan, mm. luokkakokouskutsuun ja yksinhuoltajaäidin jouluun.

Yksityisiä tragedioita -novellikokoelmassa on neljätoista novellia ryhmiteltynä viiteen osioon. Keskimäärin novellit ovat kymmenen sivun mittaisia. Alun vesi ja vedenalainen elämä -teemaiset novellit ovat mystisempiä kuin myöhemmät novellit. Lehikoisen novelleissa esiintyy paljon erilaisia eläimiä ja vertauskuvallisuutta. Muistot ja perhe-elämä lapsen, nuoren ja vanhemman näkökulmasta yhdistää novelleja. Aluksi ajattelin, että novellit ovat pelkästään naisnäkökulmasta kirjoitettuja, mutta lopussa oli kolme novellia, joissa päähenkilöinä oli poika, nuorimies ja mies.

Mielikuvitus ja sen vapaus ovat suuria voimavaroja ihmisen elämässä, mutta ne saattavat kääntyä ihmistä vastaan? Mielikuvituksen ja toden raja on häilyvä?

Lisätietoja:

http://like.fi/kirjat/yksityisia-tragedioita/

http://www.oulunylioppilaslehti.fi/tiina-lehikoinen-yksityisia-tragedioita/

http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au9f3af018-7886-4f8b-b0e4-6ddd114afa69#.WhvLeTdx3cs  

Mielensäpahoittajan Suomi

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi: 100 tavallista vuotta (2017)

Tuomas Kyrön (s. 1974) Mielensäpahoittajan Suomi on paitsi kirja myös teatteriesitys. Kirjassa jokainen Suomen itsenäisyyden ajan vuosi 1917 - 2017 on saanut lyhyen kuvauksen Mielensäpahoittajan kertomana. Tarina alkaa ennen Mielensäpahoittajan syntymää ja jatkuu vuosikatsausmaisesti ja tähän päivään peilaten. Teoksessa pääsee ääneen välillä myös Emäntä. Lapsenlapsi Likka sekä lapset Pekka ja Heikki mainitaan usein. Mielensäpahoittaja keskittyy urheiluun, politiikkaan, perinteisiin ja oman elämänsä käännekohtiin. Tietyt historialliset tapahtumat, kuten Berliinin muurin murtuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen, tulevat kerratuiksi.

Ihmisen muisti on lyhyt, joten on hyvä kerrata historiaa. Kyrö on välttynyt vuosikatsauksissaan liialliselta toistolta, kun mukaan on otettu Mielensäpahoittajan elämänvaiheita ja tuntemuksia. En ole suuri Mielensäpahoittaja-fani. Kyllä ei -kieli alkoi tarttua puheeseen ja ajatuksiin ärsyttävästi. Mielensäpahoittajan Suomi on hyvä lahjakirja kaikenikäisille.

Lisätietoja:

https://www.wsoy.fi/kirja/tuomas-kyro/mielensapahoittajan-suomi/9789510421109

http://www.ttt-teatteri.fi/ohjelmisto/mielensapahoittajan-suomi

https://www.youtube.com/watch?v=akotf5hiM64
 

Murha kirjapiirissä

Metropoliitta Panteleimon: Murha kirjapiirissä (2016)

Koskijärvi-dekkarisarjan neljännessä osassa on siirrytty Koskijärven kirkonkylästä kaupunkiin. Elisabet Urhonen ja Impi Kyyhkynen  käyvät yhteislyseon tiloissa järjestettävässä kirjapiirissä. Eräänä talvi-iltana kirjapiirin vetäjä, äidinkielen lehtori, murhataan. Kirjapiirin jäsenet ovat luonnollisesti epäilyksenalaisia.

Lainasin Panteleimonin dekkareita kevyeksi lukemisvälipalaksi, mutta jostain syystä dekkarit jäivät kolmeksi viikoksi koskematta. Sitten tulikin kiire lukea kirjat ennen eräpäivää. Murha kirjapiirissä on erilainen teos kuin aiemmat osat. Nyt kuvataan 60-luvun kaupunki- ja kouluympäristöä. Aiemmista teoksista poiketen kirjassa esitellään myös häiriintyneitä, epätasapainoisia miehiä eikä vain naisia. Teos on mielestäni jonkinlainen manifesti uudenlaisen kasvatuksen ja opetuksen puolesta. Huono opettaja voi turmella herkän lapsen niin että hän päätyy aikuisena pitkään terapiaan.

Lisätietoja:

http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Metropoliitta-Panteleimon-Murha-kirjapiiriss%C3%A4/855930

http://www.myllylahti.fi/kirjat/rikos-ja-jannitys/murha-kirjapiirissae-detail

Kohtalokas Leningradin-matka

Metropoliitta Panteleimon: Kohtalokas Leningradin-matka (2015)

Kohtalokas Leningradin-matka on kolmas Koskijärvi-dekkarisarjan osa. 1950-luvulta on siirrytty 60-luvulle. Urhoisen pariskunta on siirtynyt eläkkeelle ja on muuttamassa kirkonkylästä kaupunkiin kerrostaloon. Lomamatkalla Leningradiin tapahtuu kuitenkin murha, ja rouva Urhonen joutuu taas tekemään "poliisitutkimusta".

Kohtalokas Leningradin-matka -teos on rakenteeltaan erilainen kuin aiemmat kaksi sarjan osaa. Siinä liikutaan ajassa ja paikassa eteen- ja taaksepäin. Kuitenkin aiemmista teoksista saa viitteitä murhaajan henkilöllisyydestä. 

Lisätietoja: 

http://www.myllylahti.fi/kirjat/rikos-ja-jannitys/kohtalokas-leningradin-matka-detail

http://www.kirjasampo.fi/

Eurooppalaiset unet

Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet (2016)

Emma Puikkosen (s. 1974 Hämeenlinnassa) Eurooppalaiset unet -teos oli Finlandia-palkintoehdokkaana - ansaitusti mielestäni. Episodiromaani erilasten ihmisten lähihistoriasta minäkertojan muodossa oli kuin novellikokoelma, jossa kertomukset linkittyivät yksilöiden ja tapahtumien kautta toisiinsa. Vallankumoukset, pakolaiset, Berliinin muurin murtuminen, Islannin tuhkapilvet ja monet muut varttuneelle lukijalle tutut tapahtumat vyöryvät kirjan sivuilta mieleen. Maailma on ahdistava paikka, jossa on paljon pahuutta. Ihmisten yksittäiset valinnat vaikuttavat tapahtumiin lähellä ja kaukana.

Voi vain ihmetellä, miten ihmiskunta on selvinnyt ja miten se tulee selviämään tulevaisuudessa. Teoksen loppua pidetään toiveikkaana: vuonna 2027 mediaa värittävät positiiviset uutiset hieman Trumpin vaihtoehtoisten totuuksien tapaan. Jäin pohtimaan teoksen sanomaa. Pitäisikö meidän herätä maailman tapahtumille vai elää omassa kuplassamme? Vaatiiko muutos aina väkivaltaa? Minun todellisuuteni ei ole samanlainen kuin sinun, eikä niitä saa yhdistettyä. Eurooppalaiset unet on lukudiplomikirjana, mikä on hienoa. Nuoret voivat kokea lähihistorian tapahtumia kaunokirjallisuuden kautta ja oppia maailmasta ja ihmisistä.

Lisätietoja:

https://areena.yle.fi/1-3469162

http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Emma-Puikkonen-Eurooppalaiset-unet/875201