Onko teillä tämmöistä?

Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä? (2017)

Olen lukenut Sinikka Nopolan (s. 1953) Eila ja Rampe -kirjat, joten kun teki mieli lukea lyhyitä, humoristisia tekstejä lainasin pikalainana Nopolan tuoreimman kirjan Onko teillä tämmöistä? Kirjan luki hyvin muutamassa tunnissa, vaikka sisällysluettelo näytti erittäin uuvuttavalta.

Teos alkoi parilla nykypäivään sijoittuvalla huomiolla. Mietin, kuinka teksti toimii kymmenen vuoden kuluttua. Anskun ja Peran pariskuntasanailu toi mieleen Eilan ja Rampen ilman hämäläismurretta. Teos loppui Nopolan lapsuutta ja nuoruutta kuvaaviin tarinoihin. Saatoin samaistua sisältöön, vaikka Nopola on minua hieman vanhempi ja nuoruudessaan toimeliaampi kuin minä. ETYK:in aikaan olin vielä lapsi, kun taas Nopola nuori opiskelijanainen vastuullisessa työssä monistajana.

Kirjailijan oma ääni ja kokemusmaailma välittyivät voimakkaana teoksessa. Mielestäni sisällöllisesti hieman sekalainen kirjoituskokoelma, mutta kirjoitusten ryhmittely toi tietynlaista ryhtiä teokseen. Lukiessa välillä saattoi nyökytellä ja nauraakin.

Lisätietoja:

http://www.sinikkanopola.com/onko-teilla-tammoista-ilmestynyt-huhtikuussa/

http://www.ksml.fi/kulttuuri/Kirja-arvio

http://www.opettaja.fi/cs/opettaja/jutut&juttuID=1408918921306  

Kamala luonto: Sunnuntaisarjat I

Jaakko Vehniäinen: Kamala luonto: Sunnuntaisarjakuvat I (2014)

Vehniäisen (s. 1973) sunnuntaisarjakuvat ovat pidempiä ja värikkäämpiä kuin kolmen kuvan arkisarjakuvat. Sunnuntaisarjakuvissa on useita samoja strippejä kuin Kamala luonto: Parasta elämässä -kirjassa. Saman tarinan voi siis kertoa tiiviisti tai laveammin.

Sunnuntaisarjakuvat tuntuivat lempeämmiltä kuin Parasta elämässä -stripit. Ehkä sarjakuvaankin turtuu, eikä kaikkea jaksa ottaa niin syvällisesti kuin aiemmin. Mietin, voiko kirjan viedä 76-vuotiaalle heikkonäköiselle luettavaksi?

Lisätietoja:

http://www.kirjasampo.fi/fi/

https://arktinenbanaani.fi/

http://personal.inet.fi/viihde/kamalaluonto/stripit_01.htm

Kamala luonto: Parasta elämässä

Jaakko Vehniäinen: Kamala luonto: Parasta elämässä (2012, 2014, 2. laajennettu p.)

Kamala luonto -sarjakuva on kuulunut suosikkeihini alusta asti, vaikka välillä raatelu ja jänisten syöminen tuntuukin pahalta. Kamalan luonnon hahmoista läheisin minulle lienee kettu, vaikka ilvekseen, kärppään, karhuun, hirveen, pöllöön, possuun ja lampaaseenkin voi samaistua. Vehniäinen (s. 1973) on piirtänyt aina, mutta Kamala luonto -sarja sai alkunsa Kemin pohjoismaisesta sarjakuvakilpailusta vuonna 2002. Sitten Ilta-Sanomat pyysi Helsinki-aiheisia sarjakuvia julkaistavaksi. Aluksi Kamala luonto oli monesta lukijasta liian outo ja raaka, mutta tällä hetkellä jo erittäin suosittu sarjakuva.

Parasta elämässsä - ilveksen ja kärpän mukaan - on raatelu. Kirjassa on kolmen kuvan tarinoita, jotka toimivat mustavalkoisinakin värikuvaliitteen jälkeen. Hyvä peruskirja, josta voi aloittaa sarjaan tututustumisen.

Lisätietoja:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/

https://arktinenbanaani.fi/

Kudottujen kujien kaupunki

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (2015)

Emmi Itärannan (s. 1976) esikoisteos Teemestarin kirja (2012) oli kansainvälinen menestys. Itäranta asuu Iso-Britanniassa ja kirjoittaa englanniksi ja suomeksi romaaninsa. Teemestarin kirjaa aloittaessani pidin sitä hieman teineille suunnattuna, vaikka vesipula ja tulevaisuuden valvontayhteiskunta olivatkin rankkoja aiheita. Kudottujen kujien kaupunki (2015) oli mielestäni vanhemmille lukijoille suunnattu, koska päähenkilö Eliana oli yli kaksikymppinen nainen.

Kudottujen kujien kaupunki on saarella, missä ihmisryhmät on jaettu asumaan omilla alueillaan sen mukaan millaisia taitoja heillä on. Eliana on Seittien talon asukas eli kutoja. Hänen veljensä on opettanut hänet lukemaan ja kirjoittamaan, vaikka sellaiset taidot ovat kiellettyjä. Lukiessa tulee mieleen Outolintu-trilogia; Neuvosto määrää ja valvoo, ihmisiä mustemerkitään vuosittain, eikä vapaata nukkumista suvaita (painajaisten ja muiden unien näkeminen kielletty). Teoksessa nousevat ympäristöongelmiksi tulvat ja merien saastuminen (koralliriutat kuolevat).

Teoksessa on vähemmän seesteinen tunnelma kuin Teemestarin kirjassa. Eliana on tarkkailija ja kokija, pieni kapinallinen, joka osaa asettaa sanansa niin, ettei suorastaan valehtele vaikkei puhukaan totta. Hän on suhteellisen tyytyväinen elämäänsä ennen kuin kohtaa Valerian ja myöhemmin Unennäkijöiden vastarintaliikkeen. Lukaisin kursiivilla painetut sivut varsin nopeasti. Kirjaa toista kertaa lukiessa niiden sanoma avautuisi aivan eri tavalla.

Lisätietoja:

http://areena.yle.fi/1-3088455

http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2015-syksy/kudottujen-kujien-kaupunki.html

http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Emmi-It%C3%A4ranta-Kudottujen-kujien-kaupunki/542878

  

Neidonpaula

Kristiina Vuori: Neidonpaula (2015)

Vuoren (s. 1967) Neidonpaula tarttui käteeni kirjastossa, kun etsin lukemista sadepäivien varalle. Kirjailijan teokset ovat monisatasivuisia, joten lukeminen vie aikaa, mikäli lukee joka sanan. Hieman kyllä harpoin etenkin lopussa...

1460-luvun Suomi-Ruotsi ja Naantalin nunnaluostari olivat mielenkiintoisia ympäristöjä identtisten kaksostyttöjen kasvaa kohti aikuisuutta. Truda kamppailee itsensä ja uskonnon välillä; pakanallinen verenperintö ja seksuaalisuus ovat ristiriidassa uskonnon ja keskiaikaisen elämäntavan kanssa. Kaksossisar Brita tuntuu miettivän ja moraalisoivan itseään vähemmän, olevan peilin vapaamielinen puoli.

Neidonpaulassa on paljon historiaa, keskiaikaista elämänmenon kuvausta, uskontoa ja luostarielämää, mutta myös naiseksi kasvamista, seksuaalisuuden kehitystä ja seksiäkin. Ensirakkauden huuma tuntui hieman liioitellulta, mutta saatan olla vain vanha ja kyynistynyt. 


Lisätietoja:

http://www.kirjasampo.fi/fi/

http://www.kristiinavuori.fi/376756066

Sinun tähtesi

Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi (2017)

Luettuani Venla Hiidensalon (s. 1975) kolmannen romaanin Sinun tähtesi arvioinnin lehdestä, kiinnostuin teoksesta. Albert Edelfelt (1854 - 1905) on tuttu taidemaalari ja hänen vaiheisiinsa olen perehtynyt jo lapsuudessani sekä muissa kirjoissa, kuten Mustosen Emännöitsijässä (2015).

Hiidensalo on nähnyt paljon vaivaa historiallisten faktojen kokoamisessa. Romaani etenee Albertin ja muiden keskeisten henkiöiden näkökulmasta kappale kappaleelta Albertin hautajaisista hänen nuoruuteensa ja lopulta aina vuoteen 1918 asti. Kertojanäkökulman vaihtelu luo kaivattua dynamiikkaa; naisseikkailuja keräävää taiteilijarenttua ei jaksa kovin pitkään kuunnella. Henkilöhahmot ovat pääsääntöisesti epämiellyttäviä. Ehkäpä miellyttävin henkilö on Albert Edelfeltin kuvanveistäjä-ystävä Ville Vallgren (1955 - 1940) ja samaistuttavin henkilö Albertin pikkusisko Bertta, jonka kirjailija- ja lapsensaantitoiveisiin on helppo yhtyä.

Hiidensalon tyyliä on verrattu mm. Erik Wahlströmiin, joka Kärpäsenkesyttäjä-romaanissaan (2010) ruotii kansallisrunoilija J.L. Runebergia epätyypilliseen tapaan. Sinun tähtesi -romaanissa kuuluisasta taidemaalarista annetaan sangen realistinen kuva: maalaaminen onnistuu vain himon ja lihallisuuden myötä, mistä seuraa itsesyytöksiä ja tunnetta siitä, ettei kykene täyttämään muiden ja itsensä itselleen antamia vaatimuksia. Edelfelt on olosuhteiden uhri kuten sisarensa Bertta, mutta hänellä olisi ollut enemmän mahdollisuuksia ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Teksti oli painettu sangen pienellä fonttikoolla, mikä teki lukemisesta raskasta. Jokaista sanaa en lukenut, vaan harpoin muutaman kappaleen yli, kun kirjailija kuvaili minulle turhia yksityiskohtia. Lukiessa nousivat Edelfeltin maalaamat taulut mieleen; olisi ollut hienoa, jos kirjassa olisi ollut kuvat maalauksista. Vertailin myös teosta Mustosen Emännöitsijään, jossa on paljon samaa, mutta viihteellisemmässä muodossa.

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjailijat/venla-hiidensalo/#.WYAu0elLfcs
http://hiidensalo.com/

http://vintti.yle.fi/yle.fi/teemagalleria_edelfelt/historia.html
http://neba.finlit.fi/tietopalvelu/runeberg/edelfelt.htm
http://www.ksml.fi/kulttuuri/Kirja-arvio-Sukupuolivietti-vie-kansallistaiteilijaa/936441
https://kirjaviekoon.blogspot.fi/2017/06/venla-hiidensalo-sinun-tahtesi.html