sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Paperiprinssi

Kaari Utrio: Paperiprinssi (2015)

Kaari Utrion 1830-luvun paperinvalmistusruukille ja Helsinkiin sijoittuva historiallinen rakkausromaani tarttui käteen kirjaston pikalainahyllystä. Olen lukenut nuoresta asti Utrion teoksia ja pitänyt niistä. Oma historiallinen lempiajanjaksoni on 1800-luvun loppupuoli, mutta ei 1830-luvussakaan ole moittimista. Helsingin yliopistoa ollaan perustamassa ja tekstissä esiintyvät Lönnrot, Runeberg ja muutama muu ajan merkkihenkilö. Lukiessa tuntuu, että ollaan uuden ajan kynnyksellä.

Paperiprinssissä käsitellään paljon entisajan paperinvalmistusta ja Siperian tutkimusmatkoja, mikä hidasta juonenkulkua luoden odotuksia tapahtumien kehitykselle. Utrio on hyvin perehtynyt historiaan ja kuvaa luotettavasti tapakulttuuria ja elämänmenoa Helsingin seurapiireissä. Aiemminkin Utrion naissankarittaressa on ollut jotain normista poikkeavaa (äly, rumuus, omapäisyys). Nyt tavataan poikkeuksellisen pitkä nainen. Yllättävää on, että myös sankarissa on näkyvää fyysistä vajavuutta: hän on raajarikko.

Paperiprinssi oli luotettavaa, viihdyttävää ja ajatuksia herättävää luettavaa.

Lisätietoja:

 


perjantai 19. helmikuuta 2016

He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (2014)

Vuoden 2014 Finlandia-kirjallisuuspalkinnon voittaja on ollut lainattavissa kirjastosta tai ostettavissa kohtuulliseen hintaan jo vuoden vaihteesta lähtien. Teos kiinnosti minua, mutta lukukokemus oli varsin uuvuttava. Ns. tavallinen lukija saa teoksesta ehkä vähemmän irti kuin aito kirjallisuuden harrastaja tai asiantuntija. Valtosen yksityiskohtia täynnä olevasta, rönsyilevästä ja viipyilevästä tyylistä joko pitää tai sitten ei. He eivät tiedä mitä tekevät on Valtosen (s. 1974) kolmas romaani. Hän on kirjoittanut myös novellikokoelman.

Minusta Valtosen romaanissa näkyy kirjailijan ammatti (psykologi) sekä se, että hän on mies. Teoksessa on runsaasti teemoja, henkilöitä, maantieteellisiä paikkoja ja varsin pitkä aikahaarukka. Teos alkaa siitä, kun amerikkalainen tutkijamies muuttaa rakkauden perässä Suomeen, saa lapsen ja kituu työpaikallaan Helsingin yliopistolla. Perhe- ja tutkijaelämän kuvaus ei minua hirveästi kiinnostanut ja huokailin, miksi luen tätä, kun tämä ei anna minulle mitään. Henkilöhahmot puhuivat vähän, mutta ajattelivat sitäkin enemmän. Olin monesti aivan ulkona ristiriidasta ulkoisen ja sisäisen maailman välillä. Mikseivät ihmiset keskustelleet asioista!!!

Tutkijamies muuttaa ankean työtilanteen ja parisuhdeongelmien takia takaisin Yhdysvaltoihin ja perustaa uuden perheen ja luo uraa huippututkijana. Tästä päästäänkin nykyhetkeen, jossa aikuiseksi kasvanut Samuel-poika etsii itseään ja isäänsä. Keitoksessa ovat mukana tiede, eläinsuojelijat, ekoterroristit, lääke- ja markkinointibisnes, viihdeteollisuus, nuorisokulttuuri ja syrjäytyminen jne. Varsin katastrofaalinen seos, joka ei lupaa hyvää. Harpoin viimeiset 200 sivua ja pääsin loppuratkaisuun, joka oli valtosmainen tyyliltään.

Teos on maahanmuuttaja-, tiede- ja markkinointinäkökulmista hyvin ajankohtainen. Se kuvaa tilannetta, muttei anna ratkaisuja.  

Lisätietoja:

http://areena.yle.fi/1-2408241

http://www.tiedetoimittajat.fi/tiedetoimittaja/olisiko-heidan-pitanyt-tietaa-mita-tekevat/

http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1415771183613

http://www.kirja.fi/kirja/jussi-valtonen/he-eivat-tieda-mita-tekevat/9789513174293/