Kaari Utrion 1830-luvun paperinvalmistusruukille ja Helsinkiin sijoittuva historiallinen rakkausromaani tarttui käteen kirjaston pikalainahyllystä. Olen lukenut nuoresta asti Utrion teoksia ja pitänyt niistä. Oma historiallinen lempiajanjaksoni on 1800-luvun loppupuoli, mutta ei 1830-luvussakaan ole moittimista. Helsingin yliopistoa ollaan perustamassa ja tekstissä esiintyvät Lönnrot, Runeberg ja muutama muu ajan merkkihenkilö. Lukiessa tuntuu, että ollaan uuden ajan kynnyksellä.
Paperiprinssissä käsitellään paljon entisajan paperinvalmistusta ja Siperian tutkimusmatkoja, mikä hidasta juonenkulkua luoden odotuksia tapahtumien kehitykselle. Utrio on hyvin perehtynyt historiaan ja kuvaa luotettavasti tapakulttuuria ja elämänmenoa Helsingin seurapiireissä. Aiemminkin Utrion naissankarittaressa on ollut jotain normista poikkeavaa (äly, rumuus, omapäisyys). Nyt tavataan poikkeuksellisen pitkä nainen. Yllättävää on, että myös sankarissa on näkyvää fyysistä vajavuutta: hän on raajarikko.
Paperiprinssi oli luotettavaa, viihdyttävää ja ajatuksia herättävää luettavaa.
Lisätietoja:
